Viime kirjottelusta on taas aikaa.. Päivitetäänpäs vähän.
Lilohan jäi viimeksi neljäksi viikoksi Raumalle ootteeleen niitä juoksuja, mitä ei vieläkään ole kuulunut :(
Welmulle ainoana koirana oleminen teki todella hyvää :) Alkoi olemaan enemmän kiinnostunut mun tekemisistä ja alkoipa ne korvatkin toimimaan erinomaisesti ;)
Welmun kanssa aloitettiin sitten seuraaminen ihan alusta. Pilasin seuraamisen liian pitkällä namittelulla ja siinähän kävi sitten niin että aina kun nami olikin poissa näkyvistä, se meni ihan laamaksi. Ei hyvä.
Nyt alotettiin sitten ihan lelupalkalla. Ei näe lelua ennen ku tulee palkka. Nyt menee pari askelta tosi mallikkaasti. Nyt sitten vain pikkuhiljaa pidentämään paikka väliä.
Janikan kanssa käytiin treenaamassa Irjanteella hallissa. Siellä sain taas hyviä oppeja mm. jäävien opettamiseen. Kyllä, olen tehnyt ne ihan päin peetä enkä kehtaa täällä edes kertoa :D
Lilon kanssa päästiin yhdessä piiiiiitkästä aikaa aksaamaan! Jansu on sille keppejä vähän opettanut ja kontaktia. Mä pääsen liian helpolla ;) Lujaa mentiin ja toistoja tuli paljon, niin että hiki valui :D Välillä mentiin todella hyvin ja välillä vähän huonommin. Lilolla tuli muutaman kerran esteen kohdalla pieni blackout ja ohjaaja sekoili ja laamaili vähän useammin.. Mutta kyllä se siitä :) Ootan kyllä kevättä ja kesää niin kovasti että päästään Raumalle pidemmäksi aikaa ja pääsee kunnolla taas treenaileen aksaa! Ja kesällähän olis tarkoitus korkata Lilon kanssa agikisat ja Welmun kanssa tokokisat :) Että töitä riittä!
8.12 ja 9.12
käytiin Helsingissä Helsinki Winnerissä ja Voittaja-näyttelyssä. Mainetta ja mammonaa ei meidän porukalle tullut, mutta eipä me sitä odotettukkaan :D Oli kiva käydä ekaa kertaa vähän isommassa näyttelyssä.
Welmu oli hyvässä karvassa (vaikka karvanlähtö hetki sitten olikin) mutta Lilo oli kyllä aika kaljussa kunnossa mistä molemmat tuomarit kyllä ilmoittivatkin.
Sitä ihmeteltiin/mietittiin että miksi tuomarit eivät ota sitä huomioon että joillakin roduilla se karvanlähtö vaan näkyy niin hyvin. No ei siinä ettäkö esim. Lilon kanssa oltais mistään titteleistä taisteltu edes kunnon karvalla mutta laittoi silti ihmetyttämään kun lauantainakin tuomari sanoi että "tänään jäi koiralta sitten karvat kotiin.." Kun olisinki siihen hoksannut sanoa niin kuin joku mulle sanoi että "voi vitsi kun ne unohtu sinne olkkarin pöydälle" :D :D
No mutta lyhykäisyydessään:
Lauantaina Welmu sai NUO EH3 (ensimmäinen hälle, murr, haha) ja Lilo sai AVO H (ei myöskään hän ole koskaan noin huonoa saanut..)
Sunnuntaina Welmu oli NUO ERI2 SA ja Lilo sai AVO EH.
Eilen käytiin haukkujen kanssa kannustamassa Janikaa ja Rossia Hyvinkäällä agikisoissa. Lilo nyt vaan oli hengessä mukana, pusutteli välillä miestään :D Ja Welmu oli siellä sisällä monen kiljuvan koiran joukossa lähinnä harjoittelemassa rauhallisena olemista. Piippaaminen täytyy saada pois, se on raivostuttavaa. Ja muutaman kunnon komentamisen jälkeen se ihan sievästi vaan makoilikin. Välillä saattoi kuulua pieni piip, mutta lopetti heti kun vaan siihen katsoikin.
Lilo on kyllä tuossa rauhottumisessa niin huippu! Se ei piippaa eikä stressaa missään, taikka sellaista tilannetta vaan ei ole vielä tullut vastaan ja monessa paikassa on "joutunut" käymään :) Tosin siinä mua ärsyttää se kun se olis hyppäämässä jokaisen ihmisen syliin kun vastaan tulee. Ja kyllä tiedän että se on siittä hihnan päästä kiinni :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti